Quantcast
Channel: Kukkia ja koukeroita
Viewing all 437 articles
Browse latest View live

Kasvipankki

$
0
0
 
 
 
 
Joskus 90-luvulla minulla oli alapihan kasvimaan kulmauksessa käytössä kasvipankki. Siis ihan muutaman neliön kokoinen kaistale, mihin istuttelin aina joitain monivuotisia kasveja, vaikkapa ystäviltä saatuja tai itse lisättyjä siemenistä tai emokasvista jaettuja. Siihen pääsivät myös heräteostot ja alennusyynneistä ostetut kasvit, joille ei heti löytynyt paikkaa puutarhassa. Usein taimetin siinä myös kaksivuotisia kukkia kuten sormustinkukkaa, maariankelloa ja harjaneilikkaa sekä yrttejä. Sittemmin se kasvimaa muutettiin marjatarhaksi, ja kasvimaa siirrettiin yläpihalle. Jäin kaipaamaan tuollaista paikkaa, mihin voisi istutella kaikenlaisia monivuotisia kasveja jemmaan, siis kasvipankkia.
 
Nyt kun minulla oli jäänyt keväältä istuttamatta monenlaisia itse siemenestä kasvattamiani kukkia, päätin lohkaista isännän pottumaalta pienen siivun itselleni, luvan kanssa tietysti.
 
 
 
 
Kevään hankikylvöistä minulla on parisenkymmentä akileijan (Aquilegia 'McKana Giants)  tainta, niille ei ole vielä paikkaa löytynyt, josko ensi keväänä. Nyt ne saivat loistopaikan täältä!
 
 
Palloesikon (Primula denticulata) siemenet kylvetty 7.2. ilman kylmäkäsittelyä taimihuoneeseen sisälle, parissa viikossa itivät hyvin, ja sain niistä 18 tainta. Ne ovat olleet koko kesän istutusruukuissaan odottelemassa. Laitan alle kuvan minkälaisen kukan ne tekevät, siis aivan ihanan..
 
 
 
Kuva ja siemenet Exotic Garden           
           
 
 
 
 Osan näistä ajattelin laittaa alkukevääksi ruukkuistutukseen, silloin kun ei vielä oikein muuta kukkivaa ole.
 
Hankikylvöistä tänne pääsi muutama punahattu, ketoneilikka, vaaleanpunainen myskimalva ja kaliforniantuliunikko. Yhden herttavuorenkilven jakotaimen toin myös tänne talvehtimaan, samoin tänne on tulossa vielä maksaruohoja, joita haluan lisätä. Nämä on kätevämpi istuttaa ruukkuineen päivineen maahan, jolloin juuret pysyvät ruukuissaan eivätkä lähde vaeltelemaan naapurustoon, paitsi jos kasvit ovat täällä useita vuosia, ruukku voi käydä ahtaaksi. Saviruukkua en suosittele maahan laitettavaksi, se kun voi haljeta siellä talven aikana.
 
 
Viime keväänä istutin ulkoruukkuun kolme nurmikolle karannutta kaunokaisen (Bellis) tainta, ja nyt ruukku on aivan täynnä uusia taimia. Laitan tämänkin valeistutukseen talven ajaksi, keväällä saan täältä ainakin kymmenkertaisen määrän! Kasvipankin avulla pysyy omavaraisena :D

 
 
Tämäkin tuija on saanut aikoinaan kasvaa rauhassa kasvipankin suojissa. Sen ostin mikrolisättynä peukalon kokoisena taimena joskus 90-luvun loppupuolella. Ostin silloin kolme tuijaa, mitkä maksoivat 5 markkaa/3 tainta. Pidin niitä alkuvuodet kasvipankissa ja sitten kun ne alkoivat olla sopivan kokoisia, istutin ne saviruukkuun kesäksi, ja pidin niitä milloin missäkin kohtaa pihassa, vuosi vuodelta puun kasvaessa ruukkuja suurentaen. Talveksi otin ne  aina ruukusta pois ja istutin kasvipankkiin. Sitten kun en jaksanut enää ruukkuja siirrellä, päätin istuttaa ne  lopullisille paikoilleen. Tässä yksi on antamassa näkösuojaa tielle.
 
Tähän aikaan vuodesta on puutarhamyymälöissä poistopäiviä, joten kannattaa käydä katselemassa tarjontaa - vielä saattaa löytää vaikka minkälaisia herkkuja ulosheittohinnoin. Itse ajattelin käydä metsästämässä ainakin punakärsämöä, punaväriminttua, villiviiniä ja muutamia kärhöjä, saas nähdä kuinka onnistaa..  Heräteostot ja muut on kätevä istuttaa kasvipankkiin, jos ei heti tiedä mihin kohtaan puutarhaan ne haluaisi sijoittaa.
 
 
Syksyn merkkejä näkyvissä
 
Nyt lähden keräämään palavarakkauden siemeniä ensi kevättalven hankikylvöjä varten.
Toivottelen hyviä löytöretkiä niille, jotka nyt syyskuun loppupuolella vierailevat puutarhamyymälöissä! Ja iloista, tunnelmallista syyskuun jatkoa ihan kaikille!!
 
 
Tomaatteja menossa sisälle kypsymään

Syksy on daalioiden aikaa

$
0
0

Daalia eli syyshehku. Harvemmin kuulee tuolla jälkimmäisellä versiolla nimitettävän tätä syksyn viimeisimpiin kukkijoihin kuuluvaa kasvia. Daalioita kasvattelin joskus vuosia sitten mutta jostain syystä siihen aikaan kyllästyin säilyttelemään juurakoiden laatikoita talvella jossain sisätiloissa, vai olikohan syy siihen että ne tahtoivat homehtua kellarissa, en muista mutta kaduttaa kun heitin menemään kolme ihanaa vanhan ajan ns. joriinia. Siis niitä mitä ei kaupoista saa.  Nyt vahingosta viisastuneena säilytän ilman muuta kaikki daaliat mitkä hankin, ja tarkat muistiinpanot niissä mistä hankittu ja mitä lajia ovat.

Dahlia Grazy Love

Tämä  on kaikkein korkein ja vanhin daalioistani, korkeus 150 cm. Juurakko kasvaa kokoa vuosi vuodelta, mikä on hieno asia ja merkki siitä että viihtyy. Upea syyskukkien kaunotar kukkapenkissä.

Dahlia Fire and Ice

Viime keväänä hankittu Plantagenista, hauska nimi sillä.
Olen nykyään mieltynyt kaksivärisiin kukkiin.
 
Classic Swanlake
Tämä daalia on aika suuri, korkeus 150 cm, yhtä suuri kuin tuo Grazy Love.

Dahlia Edge of Joy
Dahlia Melody Fanfare
 
Söpö pikkukaunotar Dahlia Sneezy on vain noin 30 cm korkea
 
Daalia Smokey, korkeus 90 - 100 cm
 
 
Daaliat Mary Eveline,  Melody Harmony ja HS Wink ovat vasta nupuilla.
Daalian kukinnat ovat auttamattomasti myöhässä - josko nuo ilmat pysyisivät lämpiminä niin nuputkin jaksaisivat aueta. Alkukesästä nämä jo kertaalleen paleltuivat kun harso oli lennähtänyt näiden yltä yöllä. Siinäkin yksi syy kukkien myöhästymiseen. Mutta ei haittaa, juurakot kasvavat kokoa maan alla, ja ensi keväänä yritetään innokkaasti uudelleen.
 
 
 
 
Nyt toivottelen iloista syysmieltä Sinulle,
nautitaan ihanasta alkavasta ruskasta!
 

 

 Ps. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijani Jani, Katja ja Ritva ❤️

Syksyisiä mietteitä

$
0
0


Elämä on niitä hetkiä,
joihin tartumme tilaisuuden tullen.
Kaunista on se mitä niistä kätkee sydämeen.
Elämä on tarkoitettu elettäväksi,
hetkeen tartuttavaksi
- vain siten voi olla onnellinen.


Minun on ollut helppo löytää
jokaisesta päivästä jotain arvokasta.
Olen luopunut odotuksista.
Huomisen ei tarvitse olla tätä päivää parempi
 ollakseen minulle hyvä päivä.
Kaikkien haaveitteni ei tarvitse käydä toteen,
jotta eläisin hyvän elämän.


Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Ja vaikka tulevaisuus on arvoitus,
on jokainen vahvasti eletty hetki
myös uutta mukaan otettavaa huomiseen.


On alkamassa kaamoksen aika.
Eipä hätää -
kääriydytään kodin suloiseen syliin,
sytytetään kynttilät,
kaadetaan seuraksi kuumaa juomaa
ja nautitaan hämärästä illasta!
(Birgit Ahokas)


Kokosin ylle muutamia elämänmakuisia mieterunoja luettavaksi,
tekstit ovat lainattuja mutta kuvat viikonloppuna otettuja.

Nyt on lokakuu hyvässä alussa, ja syksy kunnolla alkanut.
Kovan tuulen myötä ruskaan ehtineet puiden lehdet
 saavat nyt valitettavasti kyytiä,
mutta nauttikaamme maaruskan ihanista väreistä :D

Joitain juureksia ja vihanneksia on vielä korjaamatta,
samoin marja-aroniat alkavat olla korjuukypsiä.
 Niistä onkin odotettavissa aivan mahtava sato!

Pian voikin tehdä sitten juuri noin, kuinka
tuossa alimmaisessa runossa kehotetaan . . .


Mukavaa lokakuuta kaikille,
toivotteleepi
Tuulikki

Syksyinen kaalisoppa

$
0
0
Sunnuntaisin minulla on tapana tehdä alkavan viikon helpotukseksi joitain ruokia valmiiksi, jotta töistä tultua ei tarvitsisi muuta kuin lämmittää valmista, ja aikaa jäisi vielä pihalla oloon ennenkuin pimeys alkaa. Tuntuu että pimeä hiipii aivan huimaa vauhtia aikaisemmin ja aikaisemmin joka ilta, ja tottahan se tietysti onkin.


Keittoja teen viikottain, ja nyt olikin syksyn ensimmäinen kaalikeitto vuorossa. Käytän siihen aina mieluummin lähiseudulla kasvatettua luomukaalia sekä jauhelihaa, omia porkkanoita ja sipulia ja paljon tillisilppua, jota pakasteessa on aina. Nyt jääkaappiin oli jäänyt käyttämättä ostamani mustakaalipaketti, josta silppusin saksilla osan sekaan, ja loput laitoin pakasteeseen.


Mustakaali
 
Mustakaali on lehtikaalia tummempi serkku ja ravintoarvoiltaan melkoinen terveyspommi. Se on pullollaan muun muassa C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Mihin kaikkeen mustakaalia voi käyttää, vinkkejä löytyy täältä.
 


Nyt tässä yhteydessä on mukava esitellä tämmöinen  oikein mainio pata, jonka saimme naapuripariskunnalta joululahjaksi viime vuonna. Tämä emaloitu rautainen pata on aivan loistava ihan kaikenlaisten ruokien valmistamisessa - on vaikea keksiä mihin tätä ei voisi käyttää. Jouluna tein siinä ensimmäiseksi riisipuuron, ja hyvin onnistui. Omistan muutaman rautapadan, mutta niihin verrattuna tämmöinen pinnoitettu on aivan yliveto, koska siinä voi säilyttää ruokia eikä se ruostu. Kahvoihin sai laitettua kätevät silikoniset irtosuojat, jotta näppejään ei tarvitse polttaa - kahvat kun kuumenevat tulikuumiksi padan kuumetessa. Tämä pata palvelee meidän välillä pientä-,  välillä suurempaa porukkaa vielä vuosia ja vuosia.. sen verran mieluinen tämä on.  Valmistusastian voi nostaa suoraan pöytään, koska se on niin nättikin vielä kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi. Tähän pataan olen oikein tyytyväinen!


 
Yksinkertainen syksyn piristys -
 calluna kannonnokkaan sijoitettuna. Luonnon helmassa riittää joskus aivan pelkistetty asetelma.
 
 
Tämmöinen asetelma löytyi sitten sisälle tullessa.

 
Välillä on hyvä myös tarkistaa tilanne -
joko olisi ruoka-aika ..

Näin on sitten lokakuukin hyvässä alussa - ensi viikolla ollaan jo kuun puolessa välissä. Pihatöitä olisi vielä tehtävä jonkin verran, ja haravointihommia en ole vielä aloittanutkaan. Toivottavasti halla ei ihan vielä vieraile, ja olisi kiva jos aurinkokin pilkahtaisi pilvien lomasta.
Muutamiin haasteisiin on vielä vastaamatta - ne ovat mieluisia mutta en ole ehtinyt vielä niihin syventymään, toinen liittyy lapsuuden puutarhamuistoihin ja toisen aiheena on onnellisuuspäiväkirja viikon ajalta. Jälkimmäisen haastajaa en valitettavasti muista, enkä tullut laittaneeksi haastetta muistiin mihinkään. Mutta aion toteuttaa nuo haasteet sopivan hetken koittaessa.

Toivottelen iloista syksyistä viikkoa kaikille, pitäkäähän itsenne lämpiminä. Itsellä jatkuu syysflunssa jo kolmatta viikkoa, mutta kai se jossain vaiheessa hellittää. Hunaja ja puolukkamehu maistuvat erityisen hyviltä juuri nyt!
 

Kiitollisuuspäiväkirja

$
0
0



Olen saanut haasteen Jaanalta Pihapiian tontilta-blogista. Kiitos, Jaana! Tämä niin mieluinen haaste tulee vähän viiveellä, mutta mielessä on ollut monta kertaa aloittaa, ja nyt sain sen toteutettua. Haasteen tarkoituksena on pitää viikon ajan päiväkirjaa asioista mistä on kiitollinen puutarhaan liittyen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kiitollisuuspäiväkirjaa aloin pitämään viikko sitten keskiviikkona, ja näin se alkaa . .


 Keskiviikko 4.10.
 
 
Keräsin  kasvihuoneesta  loput paprikat. Kypsät on syöty sitä mukaa kun niitä on saatu,
ja jäljelle jääneet kypsymättömät pääsivät pakasteeseen wokkitarpeiksi.
 
Paprikan kohdalla sydämessä liikahti, kun muistelin mihin aikaan laitoin viime keväänä siemenet multaan. Kolmen kuukauden kuluttua nimittäin alkaisi taas olla aika laittaa siemenet multaan, tai siis minä laitan, todennäköisesti. Nopeasti on vuosi mennyt . . Paprikan kasvatus on pitkäjänteistä hommaa, mutta sitkeys palkitaan sitten keskikesästä lokakuulle.
Vaikka paprikan kasvatus ei missään nimessä "kannata", laitan sitä joka vuosi kuitenkin.
Talvella voi kiitollisin mielin ottaa pakasteesta ruuanlaittotarpeita, omassa maassa kasvatettua ja taatusti turvallista syötävää.
 
 
 
 
Torstai 5.10.
 
 
 
 
Torastaina keräsin kasvimaalta loput vähäiset salkopavut, mitkä kasvoivat heinäseipäissä tehdyssä rakennelmassa. Kiehautin ne nopeasti, ja laitoin pakasteeseen. On ihanaa kun saa säilöä oman maan kasviksia, kiitollisuus valtaa mielen siinäkin asiassa <3
 
Perjantai 6.10.
 
 
 
 
Perjantaina sain kerättyä pihan kukkasista kauniin syksyisen kukkakimpun viikonlopun kunniaksi.
Kimppuun laitoin kesäpäivänhattua, punakärsämöä ja kultapiiskua. Kaunis kiitos kaikille monivuotisille kukkasille, jotka joka vuosi aina vaan jaksavat ilahduttaa, sen kummemmin niitä hoivailematta, esimerkkinä mainio kultapiisku. Kiitos myös punakärsämölle, joka jaksoit ilahduttaa minua kirkkaanpunaisella kukallasi heinäkuulta tänne lokakuulle, värin vain huomasin haalenneen  vaaleanpunaiseksi. (Kuvassa näyttää lilalta) Olet kyllä sitkeä sissi! Hyvänä vuonna myös periaatteessa yksivuotinen kesäpäivänhattu kasvattaa lehtiruusukkeen edellisen vuoden versoon, ja niitä putkahtelee milloin mistäkin. Kaunis olet, ja ihana ♥ !
 
 
Lauantai 7.10.
 
Lauantaina tunsin kiitollisuutta pitkästä syksystä, jolloin olemme saaneet nauttia vielä kukkasten kukinnasta koska  halla ei  ole vielä vieraillut ainakaan täälläpäin. Vaikka sää on melkein koko ajan ollut sateista, on niitä aurinkoisiakin päiviä ollut. Kiitos niistä ♥ !
 
Tässä vielä viimeiset sinnittelijät, näiden kanssa olen saanut matkata puutarhavuotta aikaisintaan helmikuulta asti - matka on ollut todella mielenkiintoinen, yllätyksellinen ja täynnä iloista odotusta, ja jopa jännitystä!
Ensi vuonna matka taas jatkuu . .
samoissa merkeissä ♥ !
 
Sinitähtönen
 
 
Heliotrooppi


Kärhön kukka
 
 
Daalia

 
Sunnuntai 8.10.
 
 
 
Tämä ei liity  puutarhaan, mutta viikonloppuna pääsin taas mieluisaan maisemaani, eli metsään. Sieltä tyttäreni bongasi ja tunnisti yllättäen suppilovahveroita. Kotimetsässäni näitä ei kasva ollenkaan, enkä siksi ehkä ole tutustunut koko lajiin. Mutta nyt - jippii! - tiedän missä niitä kasvaa ja keräsinkin niitä vähäsen myös itselleni. Tyttärenikin sai suppiskeitto-aineksia pakasteeseensa, hienoa!
Ensi vuonna palaan tänne siis .. :DD

 
 
Puolukoita keräsimme myös, niitä on vähäsen hillona kellarissa viime vuodelta, mutta kerään niitä  vielä itsellenikin kunhan ehdin. Tyttärelle kerättiin riittävästi hänen tarpeisiinsa - laittaa tuoreena pakasteeseen mutta hillon saa minulta. Olen todella kiitollinen Suomen puhtaasta luonnosta, ja metsän antimista - kiitos Luontoäiti <3 Maaseudulla kun asuu, ja jos tietää parhaat marja- ja sienipaikat, niin tuntuu että voiko ruuan hankinta helpompaa ollakaan - menee vaan ja kerää. Ainakin tänä vuonna on kaikkia marjoja, ja  sieniäkin luonnossa ollut riittävästi.
 
 
Maanantai 9.10.
 
Maanantaina keräsin kasvihuoneesta pois loput tomaatit, katkoin varret kompostiin ja tukinarut laitoin talteen seuraavaa vuotta varten. Vaikka sato ei tänä vuonna suuren suuri ollut, tunnen kiitollisuutta siitä että minulla on mahdollisuus kasvattaa näitä itse, ihan siemenestä asti. Oman tomaatin makua ei voita mikään!!
 
 
 
Osa tomaateista kypsyy keittiön työpöydällä -
 
 
 
loput vein terassille kypsymään.
Raakoja tomaatteja tuli 8 kg kun punnitsin ihan mielenkiinnosta.
 
 
Tiistai 10.10.
 
 
 
 
 
Olen kiitollinen kun meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on erityinen hohtonsa, ja paras vuodenaika on juuri se, mitä eletään parhaillaan. Olen kiitollinen syksyn upeista ruskan väreistä, sekä puissa että maassa. Syksyllä luonto valmistautuu lepoaikaan - niin minäkin!!
 

Rinneangervo




Tällä kertaa en haasta ketään, mutta ilahtuisin kyllä että joku, joka tätä haastetta ei vielä ole saanut, nappaisi sen nyt täältä.
 
 

Lapsuuden puutarhamuistot - haaste

$
0
0

Sain haasteen bloggajaystävältäni Betweeniltä. Kiitos sinulle - haasteet ovat aina kivoja!!
Haasteen luettuani ajattelin ensimmäiseksi, että huh - mitähän minä kirjoittaisin, mistä alkaisin ja tuleekohan siitä kovin pitkä jos en osaa lopettaa  ajoissa. Ajattelin että haastetta ei tietenkään tarvitse toteuttaa heti, vaan ajan kanssa, ja että voin pikkuhiljaa pistää asioita paperille muistiin ja siitä sitten koota olennaisimmat. Tästä aiheesta kun voisi kirjoittaa loputtomiin. Lopulta päädyin kukkamuisteloihin, niitä kertyi jokunen. Muistellessa tuli mieleeni, että voi kunpa olisi siihen aikaan otettu valokuvia ihan tavallisesta arjesta, kuvaaminen kun keskittyi melkein pelkkiin juhliin ja poseerauskuviin. Kuvien onnistuminenkin oli ihan arvoitus - kun filmirulla tuli joskus aikojen päästä täyteen, vietiin se kehitettäväksi ja sitten kuvia katsoessa muisteltiin että missä ja milloin kuvat oli otettu, ja mukana oli aina muutama ylivalottunut tai aivan musta kuva. Eipä ole niitä ongelmia nykyään.

Koska synnyin maanviljelijäperheeseen, niin minulle on maalla asuminen ja luonto erittäin tärkeitä asioita. Siihen aikaan kun vanhempani perustivat oman kodin, joskus 50-luvulla - silloin maa käytettiin tarkasti hyötyviljelyyn. Kukat ja muut koristekasvit tulivat vasta sen jälkeen. Kyllähän sen ymmärtää kun melko lailla omavaraistalouksissa siihen aikaan elettiin jotta energia meni suurelta osin ruuan hankintaan ja talouden ylläpitoon.


Lyhtykoiso

Omista varhaisimmista lapsuusmuistoista vihannespuolella muistan kasvimaan, perunamaan ja mansikkamaan. Meidät lapset pistettiin kasvimaata kitkemään heti kun kynnelle kykenimme, ja muistan kuinka vastenmielistä puuhaa se oli. Ja nyt se on mieluisimpia tekemisiä puutarhassa! On se kumma juttu ;D
 Sen muistan myös kuinka julmetun pitkiä perunapenkit olivat, melkein silmänkantamattomiin (siis lapsen perspektiivistä katsoen) mutta onneksi sentään ei kuokalla ainakaan minun lapsuudessani enää niitä kaivettu, vaan oli perunannostokone. Voi olla, että lapsuudesta on jäänne, että minua ei hirveästi vieläkään kiinnosta perunanviljely, vaan se on miehen aluetta.
Mansikkamaalla ei siihen aikaan käytetty katteena kuin korkeintaan olkea tai pehkua, mustasta mansikkamuovista ei ollut tietoakaan joten sen arvaa kuinka työläs hoidettava se oli. Mansikkamaidon maku on suussani vielä yhä - niin hyvää se oli! Ja sitä syötiin mansikka-aikaan usein.



Varhaisin kukkaismuisto on se, että ihmettelin kuistin ikkunoissa kiemurtelevaa elämänlankaa (Ipomoea purpurea) ja sen suunnattoman kaunista sinipunaista kukkaa. Vieläkin näen silmissäni sen kauneuden.. Jotenkin tuntuu että se olisi kukkinut aikaisin keväällä, mutta muisti taitaa tehdä tepposen - onhan siitä jo - huh- lähes viisikymmentä vuotta aikaa.



Lapsuuskotini omenapuu 2015


Omenapuita meillä oli myös, ja muistan vieläkin kaikkien puiden omenoiden maut selvästi. Puissa myös kiipeiltiin ahkerasti. Meillä sisaruksilla oli kaikilla omat nimikkopuumme, valinta oli tietysti tehty omenalajikkeen maun mukaan. Vieläkin joskus käydessämme, kertaamme mitkä puut ovat kenenkin suosikkeja. Hengissä ovat vielä kaikki, paitsi omani.


 
 
Juhannusruusu kasvoi kuistin nurkassa, ja sen kukat tuoksuivat aivan ihmeellisen ihanalta, kuten tietysti vieläkin :) Ja se keräsi kaikenmaailman pörriäisiä, niitäkin muistan ihmetelleeni.




Suopayrtti, jota sanottiin saippuakukaksi.
Sen vaaleanpunaisen värin muistan myös elävästi, sitä on minullakin omassa kodissani kasvamassa. Sitä kasvoi kuistin vieressä juhannusruusun vieressä talon seinustalla. Siellä sitä on yhä.


Tiikerililja
Saunan seinustalla kasvoi tiikerililjaa, muistan ihmetelleeni sen varressa olevia pieniä mustia pallukoita, mitä ihmeitä ne oikein oli.. No, joskus myöhemmin sekin selvisi :D Tallessa vielä sekin, mutta on muuttanut paikkaa.


Toukokuussa 2017

Pihasyreeni, lila
Tästä puusta minulla on erityisen hauskat muistot. Nimittäin kun leikittiin kauppaa, niiden lehdet toimivat setelirahana. Syreeni kuuluu suomalaiseen maalaismaisemaan olennaisena osana, ja sen tuoksu - ahh ..



Toukokuu 2017
 
Ukonhattu
Tämä terhakka, komea kasvi oli myös todella kauniin värinen kukkiessaan, taisi olla valkoisen leimukukan kanssa samassa ryhmässä. Tiedettiin että sen kukinto on myrkyllinen, joten se jätettiin rauhaan.

Rusopajuangervo
 

Rusopajuangervo oli maanpeittokasvina, tai ainakin aidanteena joissain pihan reunoilla. Sen kukintoa pidettiin jäätelötötterönä leikeissä.


Kultapallo


Kultapallon myös muistan, tai oikeastaan ne tukinarut jotka äitini aina viritteli sen ympärille - ne jäivät ennemminkin mieleen. Sama ongelma jatkuu myös minulla, milloinhan oppisi laittamaan tuet ajoissa?
Näitä kukkia otettiin aina maljakkoon pyhäksi.


Näiden kaikkien edellä lueteltujen kasvien jälkeläisiä on minullakin kasvamassa omassa puutarhassani, ja kuvat niistä ovat minun omasta puutarhastani tältä kesältä. Muut kuvat ovat mummolasta - lapsuudenkodistani, otettuja.

Vielä yhden kukan muistan, minkä kukinto oli aivan mahtava. Nimittäin pioni. Muistan kuinka olin menossa naapurissa asuvan ystäväni syntymäpäiville, eikä minulla ollut lahjaa. Äitini sitten katkaisi omasta pionistaan kaikkein suurimman kukan, ja sen vein sitten lahjaksi. Sen kukka oli aivan valtava!

Tämmöinen oli minun postaukseni lapsuuskotini puutarhamuistoista, koskien lähinnä kukkia. Lapsuuskotini sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä, joten siellä tulee usein käytyä muistelemassa "vanhoja" aikoja. Äitini viljelee siellä vielä pientä määrää mansikoita, perunaa ja onpa siellä myös pikkuinen kasvimaa.


Haastan mukaan seuraavat bloggaajat

Nilan Lappalainen etelässä - blogista
Ansun Tuuli annikantuvassa - blogista sekä
Keijunkukkasen


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Ethän ota haastetta kiviriippana, vaan vapaaehtoisena asiana, jonka voit toteuttaa itsellesi sopivana ajankohtana tai olla toteuttamatta laisinkaan.
 

Syksyn viimeiset hommelit ulkona

$
0
0
Nyt on syksy tullut siihen vaiheeseen, jolloin alkaa viimeisetkin syystyöt olla plakkarissa, ja on aika kurkistaa mitä pariin viime viikkoon on mahtunut.
 
 
 
Maa-artisokkapenkki on ollut kesän aikana hyvänä näkösuojana tielle päin, koska viime talvena täältä kaadettiin pihlajia. Maa-artisokka kukkii aivan pakkasiin asti kauniin keltaisin kukin.
 
 
Sunnuntaina katkoin maa-artisokan varret poikki (kuvattu samasta kohdasta kuin yläkuva), ja tänään kuokin perunakuokan kanssa pari ämpärillistä artisokan mukuloita - puolet keitin soseeksi pakasteeseen ja toisen puolen vein kellariin odottelemaan samaa jatkokäsittelyä.
 
 
Keitin mukulat vedessä kypsiksi, tein viillon päähän ja puristin sitten sisukset ulos mukulasta - näin vältyin mukuloiden kuorimiselta - se kun on ihan mahdoton homma!
 
 
Mielessä siintää ihana maa-artisokkakeitto - ja ajattelinpa kokeilla jouluksi maa-artisokkalaatikkoa. Huomis-illaksi on luvattu lumisadetta, joten ei voi olla varma, pääseekö tänä syksynä enää kuokkimaan artisokkapenkkiä jos maa jäätyy.
 
Mangoldi
 
Lauantaiaamuna oli  lunta maassa sen verran että päätin siivota kasvimaan ja yläpihan kukkamaat ja viedä daaliat sisälle. Mitenhän lie unohtunut kaikista kymmenestä daaliasta nimilaput pois.. Suurimmat kyllä tunnistin mutta pienimmät jäävät keväällä arvauksen varaan.
 
 
Eilen istutin alapihan kaaripenkkiin kuusi idänvirpiangervoa - tarkoituksena olisi muuttaa se kukkapenkki helppohoitoisemmaksi aidanteeksi rajaamaan alapihaa koivikosta.
 
 
 
 
Missi seurasi puuhiani silmä tarkkana.
 
 
Porkkanasato oli tänä vuonna huono, laiha ja mitätön mutta pitää olla tyytyväinen että edes vähäsen kuitenkin saatiin. Jonkun verran on porkkanakärpäsen vioitusta mutta käytän huonommat porkkanat soseeksi  pakasteeseen porkkanalaatikkoa varten.
 
 
Purjot pistän tämmöisenään kellariin, tai voin myöhemmin pakastaa näistä osan vaikka säilyvät kyllä ihan hyvin tuonne kevättalvelle asti näinkin.
 
 
Tein vielä kerran keitettyä puolukkahilloa ämpärillisestä puolukoita, koska meillä kuluu sitä talven aikana paljon.
 
 
Syksyistä lihapataa tein omista kasviksista ja juureksista.
Hyvää oli!
 
 
 
 
Suppiksiakin on tullut kerättyä, niistä lähti ihan mahdottomasti nestettä.
 
 
 
Vielä kerran amppelikukat pääsivät ulos vesisateeseen viime viikolla, ja laitoin viime talvena hankkimani sulkasaniaiset sisemmälle huoneeseen. Nyt on kiva kun ulkona on välttämättömimmät hommat tehty - ja istahtaa telkkarin ääreen lempparituoliin ja ottaa vaikka neule käteen.

 
 
Tunnelmallisia lokakuun iltoja teille kaikille !!
 
 
*  Tuulikki  *
 
 
 
 

Osaako...

$
0
0
kukaan sanoa miksi blogistani on sivupalkin lukijaluettelo kadonnut ihan kokonaan, eikä muidenkaan blogeissa näy lukijaluettelon kohdalla muuta kuin ”Lukijat” eli tyhjää vaan.. Outoa kun lukijat eivät näy muidenkaan blogeissa, vai näkyykö teillä normaalisti? . . Eihän se pitäisi nyt ihan noin vaan kadota.
On ollut tuossa tilassa pari päivää, oisin kiitollinen jos josku osaisi auttaa.


Voimalauseita

$
0
0

Lunta sataa, välillä vihmoo räntää.. tätähän se on tähän vuodenaikaan. Huomenna sää muuttuu vesisateeksi - vaihtelevaa on. Onneksi tiistaiksi ja keskiviikoksi on luvassa aurinkoista säätä, silloin onkin hyvä mennä ulos. Nyt katsellaan vain ikkunasta ulos - ensimmäiset glögit on kuumenemassa, ja kiire ei ole mihinkään - onhan sunnuntai ja vapaapäivä.
Lueskelin pikkuista muistikirjaani, mihin olen aina silloin tällöin kirjoitellut mukavia voimalauseita, tai ajatelmia joista muutamia poimin nyt tähän teidän iloksenne. Jotkut ovat ihan omia ja jotkut sitten jostain lainattuja. Kuvat ovat menneeltä vuodelta, tässä blogissa jossain kohtaa esiintyneitä.


Ole itsellesi lempeä ja armollinen.


Älä käytä energiaasi negatiivisiin asioihin,
vaan etsi ikävistäkin asioista jotain positiivista.

 
 
Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet
eivätkä palautteet, 
vaan se ilo jonka olet kylvänyt ihmisten elämään.
 
 


Tee vaikeat asiat vielä kun ne ovat helppoja,
ja suuret asiat vielä kun ne ovat pieniä.

 
Ne jotka tuovat auringonpaisteen toisten elämään,
eivät voi välttyä siitä itsekään.

 
Antamasi hyvä palautuu luoksesi.
 

Opi välillä pysähtymään, 
muuten mikään arvokas ei ehdi saamaan sinua kiinni.


Kun iloitsee pienistä asioista,
voi iloita usein.
 
 
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille meille lumi- tai räntäsateen keskellä taapertajille,
kyllä tämä tästä ..
 
Mukavaa viikon alkua myös !!

Marraskuuta

$
0
0


 
Tämänkertainen kuvausreissu -
 
 
Vilpertin kanssa
suuntautui lähimetsään ja järven rannalle.
Saimme nauttia ihanasta auringonpaisteesta
-6 asteen pakkasessa
jo heti aamusta.

 
Järvi on saanut ohuen jääpeitteen.
On niin kaunista!
 
 
 
 
 
 
 
Paluureissulla koirulilla ei niin paljon nuuskittavaa ollutkaan.
Jaahas - en sitten muistanutkaan ottaa lenkkikaverista yhtään kuvaa ;)
Saa nähdä jääkö tämä lumipeite pysyväksi,
valoisuuden takia toivon mutta toisaalta en ehkä ihan vielä haluaisi talven tulevan.
Näissä tunnelmissa -
oikein hyvää marraskuun alkua kaikille!
 
* Tuulikki  *
 
Kotona jälleen!
 
 

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

$
0
0



Otinpa kiinni haasteesta, jonka Kivipellon Saila heitti avoimena haasteena kaikille asiasta innostuneille. Tämä haaste on alun perin Maatiaiskanasen elämää-blogin Hilun alkuun laittama. Tässä haasteessa on tarkoitus muistella viime kasvukautta viiden parhaimman muiston kautta. Nyt olikin oiva hetki muistella, ja käydä vielä kerran kuva-arkistoja läpi koska kesäisiä kuvia on aina niin mukava katsella varsinkin juuri tähän aikaan vuodesta.
Tein tästä ihan luettelomaisen postauksen, jotta edes jotenkin pysyin ruodussa eikä asiat lähteneet rönsyilemään asiasta toiseen.
Tässä nyt sitten tulee asioita, mitä muistelen kaikkein mieluiten ja tässä järjestyksessä.

1. KASVATUSTA SIEMENESTÄ

Minun parhaimmat puutarhamuistoni ajoittuvat aikavälille tammikuu-kesäkuu koska se, mitä ikimaailmassa eniten haluan tehdä on kukkasten kasvatus ihan omin kätösin siemenestä asti. Voi sitä onnea ja autuutta, kun saa ihka ensimmäiset siemenet laitaa multaan! Malttamattomuudessani olen alkanut suosia itse kehittelemääni koekylvö-metodia. Siinä kylvetään ajoissa tietty määrä siemeniä ja lasketaan sitten itävyys(prosentti) ja kun tulos on saatu selville, heitetään koekylvöt pois ja saatu tieto tallennetaan myöhemmin tehtävää varsinaista kylvöä varten.

Vaan minäpäs en heitäkään mitään mihinkään.

Alla oleva ahkeraliisa (sekä nelisenkymmentä muuta) on koekylvön tulosta. Niistä riitti vielä latvapistokkaiden juurrutukseenkin. Ahkeraliisa taitaa olla ensimmäinen kesäkukkalaji jota olin alkanut kasvattaa joskus sata vuotta sitten joten siihen liittyy kaikkein parhaimmat ja rakkaimmat muistot, ja sitä olen kasvattanut joka ikinen vuosi siitä lähtien eikä se ole koskaan tuottanut pettymystä. Alla kuvia myös joistain muista kasvatuksista.


Ahkeraliisa 16.3.2017


Ryhmäsamettikukka 14.3.2017

Lumihiutale 19.3.2017

Kelloköynnös 18.3.2017
Juurrutusta vesilasissa 14.3.20147


Siemen-arkisto
Eikä aikaakaan, kun kaikki siemenpussukat olivat
siirtyneet viimeisen välilehden taakse.


2. TAIMIEN SIIRTO SISÄTILOISTA ULOS KASVARIIN

Tämä vaihe on riskialtista, suorastaan jännittävää koska kahteen käteen ei saa mahtumaan hirveästi taimiastioita eikä niitä voi päällekkäinkään laittaa. Kuitenkin taimet on hyvä saada siirretyksi nopeasti, jotta .. niin .. nyt en osaakaan sanoa miksi ;o
Tämänkin  homman haluan tehdä ihan itse,
eli by myself :D


Kasvatushuoneessa alkoi olla todella ahdasta ..

.. joten oli aika ryhtyä tositoimiin.

Siirsin taimet sisältä kasvatushuoneesta
 ulos  kasvariin 3.5.2017
(alkaen - pari kolme päivää siinä meni.)

Kuvaa katsoessa tunnen kasvarin tuoksun . .

. . petunian hienostuneen -


tai vaikkapa samettikukan kirpeän tuoksun.
Lobeliatkin melkein jo kukkivat silmissäni :D

Nukenkauluksen sininen väri vie ajatukset jo tulevaan kesään.

Kevätaika on parhaimmillaan juuri nyt!


3. KASVIMAAN JA -HUONEEN KYLVÖJEN JA ISTUTUSTEN SUUNNITTELU

Koska olen luonteeltani melko järjestelmällinen, ja haluan laittaa lähes kaiken itselleni muistiin, on mukava istua puutarhatuoliin ja alkaa suunnittelemaan ihan kynän ja paperin kanssa mitä mihinkin laitan tulevana kasvukautena. Nyt kun minulla on osassa kasvimaata laatikkopuutarha, asia on jotenkin helpompi jäsentää mielessään koska paikoilla on selvät rajat. Tämä vaihe vaatii kahvikupposen jos toisenkin. Ja on kuulkaas niin mielenkiintoista ...


9.5.2017
30.6.2017

21.7.2017
 

Kun olin saanut kesäkukkaset istutettua,
aloitettiin tipujen kanssa istuttamaan tomaatteja,
kurkkua ja paprikaa kasvihuoneeeseen.
Tämän osion laitan tähän, vaikka se ei ajallisesti tähän kuulukaan,
mutta sopii aiheeseen.



Elokuussa sitten alkoikin tomaatteja kypsymään,


mutta aika verkkaiseen tahtiin kuitenkin.
Koska kesä oli niin kylmä ja sateinen.


4. KESÄKUKKIEN ISTUTUS

Mikä onkaan nautinnollisempaa kun saa hakea omat kasvattamat kukkaset omalta "taimitarhalta". Tähän mennessä asioita on hiukan jo suunnitellut mielessään - yleensä tiedän mitä laitan mihinkin eikä tarvitse kauaa miettiä. Yli menevät (=liiat mille ei riitä ruukkuja tai muita astioita) kukkaset laitan sitten minkä mihinkin, vaikkapa kasvimaalle porkkana- tai muihin penkkeihin. Tämä vaihe kukkasten hyysäämisessä on ihan parasta! Ja kestää yleensä viikon-pari, joskus juhannukseenkin asti jos ei ole hirveästi jaksanut töiden jälkeen olla pihalla tai ilmat eivät ole suosineet. Väsymys tuntuu vasta sitten illalla kun koipensa oikaisee sängylle :D Se väsymys on kuitenkin onnellista väsymystä,
minkä kaikki puutarhurointiin hurahtaneet tietävät!




 
 
 
 
5. TULPPAANIT
 
Edellisenä syksynä istutin erilaisia sipulikukkia noin 500-600 kappaletta. Jännityksellä odotin varsinkin tulppaanien kukintaa, joka kesti kylmien säiden vuoksi kesäkuun loppuun asti. Kukkarunsaus palkitsi sitten yhdessä muiden kevätkukkijoiden kanssa, ja kukkavarret saivat rauhassa lakastua perennojen suojissa. Kevät-aika, se on aina niin suloisen herkkää ❤️.






Ja lopuksi -
tämmöisenä haluan kasvukauden vuodelta 2017 muistaa!

 
On ihanaa että voi itse suunnitella ja ideoida  
- tehdä omin käsin asioita.
Itse tehtynä kaikki tuntuu omimmalta
 - ja rakkaammalta ❤️
Ja niistä syntyy ne parhaimmat muistot.


 
 
Nyt en tällä kertaa haasta ketään, mutta olisin iloinen jos joku tämän haasteen nyt tästä nappaisi . .
 


Pikahaastattelu

$
0
0

Nyt on liikkeellä tämmöinen mukava pikahaastattelu, mikä  näkyy kiertävän muutamissa blogeissa. Nappasin sen mukaani, kun nyt on semmoinen aika vuodesta, että postaustahti on syksyn myötä muuttunut aika verkkaiseksi. Ulkona puutarhassa ei tapahdu mitään, tai no -  kaikkihan sen tietävät mitä sieltä taivaalta vihmoo, joten ei siellä kameran kanssa oikein ole mukava kierrellä. Tämmöinen pikkuinen kysely on siten paikallaan - haastattelun ideana on vastata kysymykseen vain yhdellä sanalla. Löysin tämän Tillariinan blogista. Näin se menee

 
!. Missä kännykkäsi on? Pöydällä
2. Puolisosi? Sohvalla
3. Hiuksesi? Puolipitkät
4. Äitisi? Kerrostaloasunnossa
5. Isäsi?  Taivaassa
6. Suosikkisi? Strömsö
7. Unesi viime yöltä? Muistamaton
8. Mielijuomasi? Sitruunamehukivennäisvesi
9. Unelmasi? Onnellisuus
10. Missä huoneessa olet? Makkarissa
 
 
11. Harrastuksesi? Käsityöt
12. Pelkosi?  Onnettomuus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Sapattivapaalla
14. Missä olit viime yönä? Nukkumassa
15. Jotain, mitä sinä et ole? Miljonääri
 
 
16. Muffinsit? Kaakao
17. Toivelistalla? Loma
18. Paikka, jossa kasvoit? Maalaistalo
19. Mitä teit viimeksi? Voileivän
20. Mitä sinulla on ylläsi? Aamutakki
21. Televisiosi? Taulutelevisio
 
 
22. Lemmikkisi? Kissa
23. Ystäväsi? Luotettava
24. Elämäsi? Ihana
25. Mielialasi? Innostunut
26. Ikävöitkö jotakuta? Isääni
27. Auto? Kia
 
 
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Juhlapukua
29. Lempikauppasi? Citymarket
30. Lempivärisi? Tummansininen
31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken
32. Milloin itkit viimeksi? Joskus

 
33. Kuka on tärkein läheisesi? Aviomies
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Töihin
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Tytär
36. Lempiruokapaikka? Abc

 
Ottakaahan bloggaajaystävät tästä kiva haastattelu vastattavaksi -
kysymykset on kivoja
ja voi vastata ihan mitä ensimmäiseksi mieleen tulee.
Kuvatkin ois kivoja mukana . .
 
* Tuulikki *
 
 

 

Sukkapuikot kilisemään

$
0
0




Joka syksy meidän perheeseen on muodostunut traditio, jolloin lastenlasten luona vieraillessamme piirrämme heidän jalkapohjistaan pohjapiirroksen villasukkien kokoa varten. Nuo pikkuiset jalat kun kasvavat huimaa vauhtia :D

Ensimmäisenä sai pikkuneiti valkoiset sukat vaaleanpunaisin raidoin. Vaikka tuossa otsikossa onkin maininta puikkojen kilistelystä, nuo bambupuikot ovat ympäristöystävälliset kun eivät pidä mitään ääntä ;D Tykkään neuloa tuommoisia pienempiä neuleita bambupuikoilla, koska ne eivät putoile niin herkästi kuin metalliset ja ovat keveämpiä. Sitten tein itselleni vihreät (kuva vääristää) kohokuviolliset sukat, koska olin niin sammalenvihreällä tuulella. Johtunee varmaan siitä, kun lumet lähtivät pois, ja pääsin taas lumettomaan metsään samoilemaan. Tykkään kyllä lumestakin, mutta odottaisin sitä vasta jouluksi.





 

Aloitin tänään myös virkkuutyön, mutta siitä sitten joskus enemmän. Tykkään tehdä useita käsitöitä yhtä aikaa,ja valita niistä aina fiiliksen mukaan mieleisen.


Kynttiläkaupoissa on tullut käytyä useaankin otteeseen, ja olen saanut toistaiseksi pidettyä mieleni/näppini kurissa.. Ensin olisi hyvä saada ainakin vajaat kynttilänpätkät poltettua pois hyvissä ajoin ennen joulua. Tuommoiset marmorikynttilät ovat mainioita seurattavia, kuinka steariini alkaa kiemurtelemaan kynttilän ympärillä.

Ja hei - äsken sain tiedon että olen voittanut arvonnassa! Arvonnan järjesti Ronja blogissaan Valokuvauksenlumo ja palkinnoksi sain mainion ajankohtaan sopivan lehden, ja vähän suklaatia . . Onnea minulle ;D


 Mukavaa viikkoa kaikille!!

* Tuulikki  *


Joululahjavinkki

$
0
0

Viime aikoina on ollut postausaiheista pulaa, ja sääkin on ollut niin vaihtelevaa - räntäsadetta/vettä/lunta jne. puhumattakaan auringosta, mikä piileskelee jossain pilvien takana tähän aikaan vuodesta joten pihakuvia ei siten ole tullut otettua, eikä kameraakaan viitsi ulkoiluttaa hämärässä,  räntäsateessa. Lyhtyjä sentään on pihalle laitettu moneenkin kohtaan, ja vähän valosarjoja pensaisiin ja puihin. Ne kyllä piristävät kummasti nyt vuoden pimeimpään aikaan. Jämäkynttilät ovat olleet oivallisia poltettavia ulkolyhdyissä - voivat melko turvallisesti palaa aivan loppuun asti.
Käsityöt ovat sen verran vaiheessa, jotta niistäkään ei postausta synny eikä keskeneräisistä töistä viitsi kuvia ottaa.

Sovimme mieheni kanssa tänäkin jouluna, ettemme toisillemme lahjoja osta mutta nytpä löysimme oikein mieluisan yhteisen lahjan. Niin hyödyllisen jotta emme malttaneet odottaa jouluaattoa. Sanotaan tätä nyt sitten vaikka joulun ajan lahjaksi.
Esittelen nyt  nimittäin paristoilla toimivan kipeiden lihasten kivunpoistajan. Varmasti tämä/tämäntapainen laite on osalle teistä tuttu, ja markkinoilla on varmasti kauan ollut tämmöisiä, mutta itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta näistä vempeleistä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan haluan oman käyttökokemukseni perusteella jakaa tämän asian kaikille blogini lukijoille. Kuvat ja lainaukset valmistajan sivuilta.

Laite kivunlievitykseen
Omron E3 Intense
 
 
Tuotekuvaus kuuluu näin:

Toimintaperiaate:
 sähköisen hermostimulaation tuottaminen, joka auttaa
• estämään kipuviestin
• vapauttamaan endorfiinejä (luonnollisia kivunlievittäjiä)
• parantamaan verenkiertoa (toistuvien sälihassupistusten ja lihasten rentoitumisten seurauksena)

Laite on kivunlievitykseen, joka on tarkoitettu vähentämään ja lievittämään lihas-ja nivelkipuja, jäykkyyttä ja tunnottomuutta selässä, käsivarsissa, jaloissa, olkapäissä ja jalkaterissä kohdistamalla sähköistä hermostimulaatiota iholle kipukohdan lähelle.

Nyt muutaman päivän käyttökokemuksen perusteella olen valmis suosittelemaan tätä kaikille, jotka kärsivät edellä mainituista vaivoista. Hyviä puolia tässä on todella pieni ja näppärä koko, ja käyttökin on helppoa ja vaivatonta. Ja ihmeteltävän tehokas myös on: kun nuo läpyskät (elektrodit) laittaa esim. hartialihaksien kohdalle, hieronta tuntuu aivan siltä kuin ihmiskäsi hieroisi. Se toimii kahdella AAA-koon alkaline-paristolla. Tuotteen arvosteluista luin lisäksi sen että ei ole mikään paristosyöppö. Käyttösuositus 15 minuuttia kerrallaan. Uskon kyllä että tämä on hintansa väärti. (maksaa n.100e)
 Itselle olen saanut tästä jo helpotusta kipeisiin hartioihin, kun unohdun pitkäksi aikaa sohvan uumeniin neulomaan. eikä aina muista venytellä välillä. Suosittelen lämpimästi vaikka pukinkonttiin.

Jos kiinnostuit, linkki tuotteesta löytyy täältä. Itse ostin tämän ihan marketista, apteekista tämä varmasti myöskin löytyy, tai ainakin sen voi tilata sieltä. Jos jollakulla tämmöinen jo on, olisi kiva kuulla käyttökokemuksia.

 
Iloa, lämpöä ja kauniita ajatuksia joulun odotukseen
Tuulikki


Kynttilätunnelmaa

$
0
0

 
Hyvää 2. adventtisunnuntaita!

Olen aivan ihastunut näihin Maria Drockilan kynttilöihin. Joka joulu ostan ainakin yhden kotiin aitiopaikalle, siihen paikkaan johon katse ensimmäisenä osuu kotiin tullessa. Se paikka on keittiössä puuhellan päällä. Paitsi sitten tietysti ei voi polttaa jos hella tai leivinuuni on lämmin. Joulun aikaan siis heti töistä tullessa sytytän kynttilän kotiintulon merkiksi, ja vapaapäivinä heti herättyä. Ihana joulunpunainen kynttilä luo lempeää tunnelmaa kotiin ❤️
 
 
 
Utu Tulppaani
Maria Drockilan ihastuttavat taidekynttilät valmistetaan käsityönä, vuosisatojen takaisia perinteitä noudattaen. Lue lisää täältä.
 

Virkattu siksak-peitto vauvalle

$
0
0


 
 Tänään valmistui lapsenlapselle,
2 viikkoa sitten syntyneelle tyttärenpojalle
virkattu siksak-kuvioinen peitto.
 
 
 Sen ohje on melkolailla omasta päästä,
koska mieleistä ohjetta ei löytynyt joten jouduin vähäsen soveltamaan.

 
Peitto  on virkattu Novitan seitsemänveljestä- langasta,
paitsi mintun värinen raita on saman paksuisesta Novitan Baby Wool -langasta.
 
 
 Peiton koko on 100cm x 100cm koska
tätä voi käyttää myös vaunupeittona,
 tai peittona tuplarattaisiin,
jolloin siitä riittää suojaksi molemmille sisaruksille.
 
 
 Työ sujui joutuisasti,
koska kuvio on helppo ja lankakaan ei mitään kovin ohutta ole.
 Se valmistui reilussa parissa viikossa.
 Lankaa tuonkokoiseen peittoon meni n.800g.
 
 
Muille lapsenlapsille virkkasin aikoinaan isoäidinneliöistä vaunupeitot,
kuvat niistä tässä postauksessa
 
 
 
 
 

HYVÄÄ JOULUA!

$
0
0


 
 
Toivotan kaikille lukijoille
oikein hyvää, lämmintä
ja rauhallista
Joulua!

 
* Tuulikki *


Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi?

$
0
0




Joulupäivänä 25.12.2017 klo 14.00

Alkutalvesta täällä blogissa on ollut hyvinkin hiljaista, postaustahti on ollut kovin harva. Eli pientä lepoaikaa on täälläkin vietetty, johtunee pimeästä vuodenajasta ettei postausaiheita ole kovin ollut. Kulunut syksy on ollut melko työntäyteinen ja ajanpuute ollut päällimmäisenä mielessä. Pieni lepo onkin tehnyt hyvää - jouluakin vietettiin täällä minimaalisesti, ilman turhia hössötyksiä toisin kuin aikaisempina vuosina, perhesyistä johtuen. Vierailut rajoittuivat aikaan juuri ennen joulua, sen jälkeen saimme mieheni kanssa kahdestaan rauhoittua joulun viettoon. Velvollisuuskäyntejä ei meillä harrasteta, vaan tulla ja mennä saa ihan kuinka haluaa. Koska lapset ovat lentäneet pesästä jokunen aika sitten, elämä muotoutuu suurimmaksi osaksi molempien lasten perheiden ehdoilla - luonnollisesti ja hyvä niin ❤️.


Jouluviikolla postilaatikkoon kolahti ensimmäinen siemenluettelo. Tiesin seuraukset, joten pistin sen joulun ajaksi  vähän syrjemmälle ja päätin syventyä siihen välipäivinä. Nyt on siis vihdoin sen aika. Muistiinpanovälineet ja huomiotussi ovat välttämättömät välineet kuvastoa selatessa.  Välillä voisi vaikka vilkaista blogiin tallennettuja huomioita edellisiltä vuosilta ja tilinpäätökset, (esim. Linkki kesäkukista) ovatkin oiva apu uusia kasvuja suunnitellessa.


Paprikan taimia 22.1.2017

 En jaksa vielä perehtyä varsinaisiin kesäkukkiin, vaan aikaiset kylvöt ovat enimmäkseen mielessä. Paprika, ehkä myös chili tänä vuonna, hopeaputous, pelargoni, huovinkukka ja mitä muita aikaisin laitettavia niitä nyt onkaan.. Voi olla että lähtölaskenta alkaa vanhojen siementen parissa, ainakin niitä voisi testata josko edes itävät. Jatko onkin sitten historiaa - senhän tietää kuinka siinä käy. ( linkki: koekylvö ahkeraliisasta)


Ahkeraliisan latvapistokas 21.3.2017

Otsikko ”Tiikeri ei pääse raidoistaan” sopii hyvin tähän asiaan. Monena syksynä teen päätöksen etten laita seuraavana keväänä kukkia ollenkaan/ hyvin vähän tai ainakin maaliskuussa vasta. Vuoden kuluttua loppuun ja uuden vuoden tullessa kaikki aikaisemmat päätökset unohtuvat.



Pensastomaatti Heartbreaker elokuussa 2017

Mitäpä sitä siis luontoaan vasten taistelemaan, vaan on lupa tehdä ihan sitä mitä haluaa - suunnitella .. haaveilla . . tutkia . . opiskella kasveja . . tehdä kokeiluja . . vertailla . . mitä vaan ikinä keksiikään keksiä!! On tämä tuleva kevätaika niin kutkuttavan ihanaa, eikös vaan?


Ahkeraliisoja 21.3.2017

 
Nyt on tullut aika kiittää kaikkia ihania blogini lukijoita ja
 kommentoijia kuluneesta vuodesta 2017 -
ja
toivottaa oikein ihanaa alkavaa Uutta Vuotta 2018!
 
❤️  Tuulikki  ❤️


Ensimmäisiä kylvösuunnitelmia

$
0
0




Taidanpa aloittaa kylvösuunnitelmat tänä vuonna ihan aakkosista ensimmäisestä eli a:sta - ahkeraliisasta, kuten taisin tehdä viimekin vuonna. Silloin kylvin itse kerätyistä siemenistä koe-erän nähdäkseni kuinka lähtevät itämään. Samoja siemeniä jäi viime vuodelta runsaasti, joten taidanpa laittaa niitä nytkin koekasvatukseen. Kyse on sekoituksesta eri värisiä kukkia.

 

Sitten voisin laittaa granaattiomenaa kuten viimekin vuonna jokseenkin näihin aikoihin. Se lähti kasvamaan ihan hyvin, mutta talvehtiminen näyttää nyt sen verran huonolta, että yritän uudelleen koska siemeniä vielä jäi. Tarkoitus oli talvettaa tämä ja jatkaa kasvatusta monivuotisena, mutta taitaa olla lämpimän ilmanalan suosija, joten en vielä lannistu vaan yritän uudestaan tämän tiedon kanssa. Alla oleva kuva on viime elokuulta.


Heliotrooppiin olen ihastunut sen kauniin värinsä takia, ja tuoksuu niin ihanasti ja on hyvä perhoskasvi. Sitä siis ehdottomasti. Vaikka jo nyt, koska latvominen myöhemmin on eduksi. Kuvassa heliotrooppi yhdessä kerrotun petunia Cascaden kanssa.

 
Pilleröityjä lumihiutaleen siemeniä jäi viime vuodelta, kaksi valkoista ja kolme laventelinsinistä. Saas nähdä kuinka moneen lopulta päädyn, koska yhdessä pillerissä on useita siemeniä ja jos hyvin lähtevät kasvamaan, aion ottaa niistä latvapistokkaita. Siksi tämä aikainen kylvö.


 
Ja sitten kylvän tulikruunua - sitä johon olen ihastunut vuosi vuodelta yhä enemmän. Tätä olen kasvattanut nyt kolme vuotta, ja talvetus on onnistunut hyvin. Kukinta on ollut runsasta mutta kukat ovat olleet minimaalisia, joten haluan tietää kasvaako kukan koko kasvin vanhetessa. Sain bloggaajaystävältäMantelilaakson Susannalta Espanjasta tämän kasvin siemeniä, joten ne laitan multaan ihan pian. Voin sitten vertailla onko niillä ja kaupasta ostetuilla siemenillä mitään eroa ..  On tämä kyllä jännää touhua ..
 
 
Tulikruunu Lantana Camara
 
Siemenestä 2016
Näistä kahdesta oli tarkoitus tehdä köynnökset kaariporttiin, mutta en sitten hennonutkaan leikata niistä tarpeeksi sivuversoja pois, ja talvetukseen vientikin myös askarrutti, joten tämmöisiä muotopuolia nämä nyt ovat.  Jos kuitenkin selviävät nyt hyvin talvetuksesta, niin niitähän voi muotoilla tulevan kasvukauden aikana ihan kuinka paljon ja miten vaan.

Latvapistokkaista 2017

Paprikoita laitan myös, viime vuodelta jääneet siemenet California Wonder sekä Marconi Rosso joka on aikaisempi. Chilejä taidan laittaa myös kunhan saan tilauksen tehtyä.
 
Paprika California Wonder
 
 Näiden ylläolevien kasvien siemenet kun olen saanut multaan, kylvän joskus tammikuun puolen välin tienoilla keijunmekon, pikkuvitjan  ja huovinkukan siemenet. Hämähäkkikukan taidan myös laittaa, sillä se on aika hankala saada itämään.
 
Krassiportti 2017




Kasvimaalla

Tämmöisiä ajatuksia, haaveita ja suunnitelmia tällä hetkellä. Odotellaan nyt niitä voimaannuttavia vuoden ensimmäisiä auringonsäteitä. Tuokoon tuleva kasvukausi paljon iloa, uusia kokemuksia, ja vaikkapa vähän haasteitakin tullessaan, otetaan kaikki kiitollisena vastaan!




 
Oikein hyvää alkanutta vuotta 2018 kaikille lukijoille!!
 
* Tuulikki *
 
 

Viikonlopun luontokuvailuja

$
0
0

Tänään sunnuntaina tuli pitkästä aikaa ulkoilutettua kameraa luontoretkellä, tarkoitus oli kuvata vuoden ensimmäistä aurinkoista päivää muttei se sitten kovin aurinkoinen loppujen lopuksi ollutkaan. Sain kuitenkin tallennettua pilvien lomasta kirkastakin säätä monen viikon pimeyden jälkeen. Oma mielimaisemani - kuva järven rannalta - on tuossa ensimmäisessä kuvassa, ja onnistuin nappaamaan työn touhussa olevasta tikasta kuvan, ja hei - metsäpuron ääni kuulosti korvissani niin keväiseltä . . ♫


Järvimaisema on kaunis kaikkina vuodenaikoina.
 

 
 
 
Alla kuvia korkealta mäeltä otettuna - erämaa-maisemaa jossa silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Kuvat otettu keskipäivän aikaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin -
oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille
lukijoille❤️
 
Tuulikki
 

 
Ps. Nyt on semmoinen tuntuma, että
postaukset jatkuvat tämäntapaisissa merkeissä :D
 
Viewing all 437 articles
Browse latest View live